Kaikkea sitä

Tulin hieman päivittäneeksi blogini ulkoasua - tuosta oikealta löytyy linkkejä hienojen bändien kotisivuihin ja sivun alareunassa Danasoftin härösignature jolla voi kätevästi tarkistaa oman IP-osoitteensa muiden tietojen muassa. Suunnitelmissa on myös luoda kattava lista Football Manager-aiheisista linkeistä - ko. jalkapallosimulaatio on vienyt minut mennessään jo monen vuoden ajan, aina Championship Managerin nelosversiosta asti (2002/03). Toimin muutenkin moderaattorina FM Suomi -sivustolla, joka on virallinen SI Gamesin affiliaattisivusto. Eritoten minua kiinnostaa erilaisten taktiikka-artikkelien kirjoittelu joten saa nähdä saanko aikaiseksi joskus tänne rustattua mietteittä erilaisista taktiikka-asioista.

Sellaista... palataan taas asiaan kunhan sellaista [asiaa] taas on. ;-) Rock on!

Vautsivau

Nyt täytyy käydä avaamassa olutpullo, heittää vähän klonatsepaamia naamaan ja pistää bongi porisemaan entistä kovemmin! Illasta on tulossa lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi. ;-) No ei, pientä lärdäystä ja koomaamista, ei sen kummempaa. Täytyykin muuten pistää uusi Ozric Tentacles soimaan... uusin levynsä The Floor is Too Far Away on taattua Ozric-laatua ilman pyörän uudelleenkeksimistä ja ilman omasta linjasta luopumistaan. Täytyy ehkä rustata ko. plätästä jonkin sortin revjyy mutta enpä nyt juuri jaksa.

Palataan asiaan taas kun aika on kypsä. 8-)

Wolfmother.

Wolfmother on yhtä kuin Myles Heskett (rummut), Chris Ross (basso ja koskettimet) ja Andrew Stockdale (kitara ja vokaalit). Yhdessä nämä kolme australialaismiekkosta tekevät biisit bändin omaa nimeä kantavalle albumille, sanoituksista vastaa pääasiassa herra Stockdale. Ja hienon levyt ovat herrat tehneet, ei voi muuta sanoa - levy alkaa hienolla Colossal-biisillä josta jatketaan hienolla rock-renkutuksella jonka nimi on Woman. Levyllä on myös upea biisi Dimension, jossa bändin soitanta ja eritoten Andrew Stockdalen vokalisointi tuo erehdyttävästi mieleen Black Sabbathin kun Ozzie Osbourne oli vielä kehissä. Joker & The Thief on radiohitti, eikä turhaan - hieno rytmitys Heskettin ja Rossin toimesta ja Stockdale leikkii äänellään, johon on lisätty runsaasti kaikua. Tales from the Forest of Gnomes sisältää hienon ja mieleenpainuvan, melodisen kitarariffittelyn joka ainakin jäi yhdeksi suosikkibiisiksi ko. levyltä, jossa tosin kokonaisuus on niin hyvin kasassa, että jokainen biisi on arvokas kontekstissaan.

Täydeksi ylistämiseksihän tämä sitten meni... mutta ei kyllä turhaan. Jos esim. jo mainittu Black Sabbath, Led Zeppelin tai muut rouhean rokin klassikkobändit yhtään kiinnostavat niin kannattaa tsekata tämä julkaisu! Levyn soundimaailmasta on saatu todella ajattoman kuuloinen ja kuten jo sanoin, Dimension-biisissä käydään niin lähellä Sabbathia kuin vain voidaan ilman, että siitä jää paha maku suuhun. Ehdottomasti yksi pirteimmistä vuoden 2006 levyjulkaisuista, Wolfmotherin debyyttialbumi tulee pysymään MP3-soittimessa ja pitkään!

Wolfmotherin kotisivut

Homma käyntiin

Vai että tällaisenkin menin sitten tekemään...

No, mikäs on tehdessä kun bissepullosta voi ottaa kulauksia ja bongi porisee. Ihan yleisesti ottaen tämän blogin sisältö tulee olemaan satunnainen ja varsin suunnittelematon - lähinnä kanava minulle suodattaa paskaa pois neuroverkostani. Voi tietysti olla, että jos oikein innostun, saatan kirjoittaa pienimuotoisia arvosteluja musiikista ja levyistä jotka ovat minulle kolahtaneet juuri sillä hetkellä tai jotain vastaavaa. Kuten sanoin, en tiedä mitä tästä blogista tulee löytymään kuukauden päästä... jos mitään, siis - ainahan on se mahdollisuus, että ei jaksa ja ei ehdi ja niin edelleen. Toisaalta, mikäpä sen parempi harrastus kuin bloggaaminen!!! ;-)

Että sellaista - katsotaan mihin suuntaan tämä tästä lähtee ja mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi... älkää kysykö minulta!